Shimo Suntila: Flipperikuumetta Coloradossa

Shimo Suntila kamppailee Atoroxista tänä vuonna kaikkiaan neljällä novellilla. Niistä kaksi on peräisin Suntilan omasta novellikokoelmasta Tähtiviima (Osuuskumma 2016), yksi kotimaisesta Cthulhu-kokoelmasta Kirotun kirjan vartija (Jalava 2016) ja yksi sijoittui Portin novellikilpailussa ja julkaistiin Portissa 3/16. Itselleni kolahti näistä eniten tuo Portti-novelli, Flipperikuumetta Coloradossa, ja ylipäätään näyttää siltä, että novellimakuni painottuu ainakin tässä Atorox-kisassa Portin tarjontaan päin. Flipperikuumetta ei ole niin pitkä kuin Musta ruhtinas, ja se tarjoaa tiiviin, hauskan ja jännittävän lukuelämyksen.

Tarina on nuorisoseikkailu. Se kertoo teini-ikäisestä Brianista ja hänen kohtaamisestaan ulottuvuuksienvälisen matkaaja Zatherinen kanssa ja sijoittuu vuoden 1987 Yhdysvaltoihin (vuoden voi tarkka lukija paikallistaa viittauksilla Livin’ On A Prayeriin ja Challenger-rakettiturmaan). Brian ihastuu ensisilmäykseltä seksikkääseen Zatherineen, ja saa intettyä tämän tarjoamaan Brianille harvinaisen mahdollisuuden: mikäli Brian voittaa hänet flipperipelissä, Zatherine ottaa hänet mukaansa matkalle muihin universumeihin. Onneksi Brian on käyttänyt suunnilleen koko nuoruutensa flipperin harjoittelemiseen.

Tarina muistuttaa sellaisia 80-luvun seikkailuelokuvia kuin Paluu tulevaisuuteen, WarGames, Bill & Ted’s Excellent Adventure ja eritoten The Last Starfighter (jossa videopeliautomaattia harrastava nörtti rekrytoidaan galaktiseen hävittäjälaivueeseen, hänen taitonsa kun soveltuvat täsmälleen oikean avaruusaluksen ohjaimiin), siinä määrin että novellia voisi pitää hatunnostona tuolle genrelle. Se vilisee popkulttuuriviittauksia Ihmemies MacGyverista Twilight Zoneen sekä aikakauden hitteihin (jukeboksissa soi Bon Jovin lisäksi Danger Zone) ja on juoneltaan kuin kasarileffan tai -sarjakuvan käsikirjoitus. Alussa Brianin pitäisi lähteä kavereidensa kanssa road tripille, mutta Zatherinen astuessa kuppilaan hän muuttaa mielensä. Hänen elämänsä on hänen mielestään tylsää: “Ehkei hänellä ollut erityisiä syitä lähteä, Brian mietti, muttei kyllä jäädäkään. Isä oli kiertelevä kauppias, joka vihasi työtään, eikä tiennyt miten lähteä siitä ainoasta hommasta, jonka osasi. Äiti taas oli hiljainen hissukka, joka kävi töissä ompelimossa Toponasissa ja tissutteli illalla giniä television ääressä. Nahjuksia, ja nahjus hänestäkin tulisi, jos jäisi. Oman synnyinpaikkansa, luokkansa ja kasvatuksensa tyylipuhdas edustaja. Olihan hän jutellut Chloen kanssa New Yorkiin ja Los Angelesiin muuttamisesta, muttei hän siihen todella uskonut.” Brianilla siis on hyvä elämä Phippsburgissa, vanhemmat, jotka pitävät hänestä huolta, ystäviä, tulevaisuus ja jopa tyttöystävä Chloe, jonka kanssa hän on jo niin pitkällä että he harrastavat seksiäkin. Mutta kaiken tuon Brian näkee epäoleellisena, helposti sivuutettavana, tienä “nahjukseksi”. Tämä kertoo siitä, miten Brian on varsin hemmoteltu ja ajattelematon poika. Tyttöystävänsäkin hän aikoo jättää vihjaisematta sanallakaan katoavansa toiseen ulottuvuuteen kenties ikiajoiksi.

Lopussa Brian saa ansionsa mukaan, kun hän ei saakaan lähteä yhdessä Zatherinen kanssa, vaan Zatherine lähtee ilman häntä ja hänen sijastaan elämäänsä pakenee Chloe. Chloella, toisin kuin Brianilla, on oikeita ongelmia: hänen äitinsä hakkaa häntä. Chloe on vahva nainen, jota ei paljon hetkauta Brianin petollisuus. Hänellä ja Zatherinella on heti yhteys: he puhuvat Brianin ohitse, kuin hän ei olisi paikalla lainkaan, ja viimeiset jäähyväisensä Zatherine lausuu Chloelle eikä Brianille. Chloe ja Zatherine molemmat kärsivät väkivaltaisesta äidistä. Brian muuttuu statistiksi omassa tarinassaan, ja päähenkilöiksi nousevat vahvat naishahmot. Tätä voisi ehkä pitää jonkinlaisena näpäytyksenä 80-luvun lähdemateriaalille, jossa seikkailijoita ovat pojat, ja lopussa sankari ei ainakaan jää ilman tyttöystävää. Toisaalta yllättävät juonenkäänteet ja feministiset asenteet olivat kyllä läsnä noissakin tarinoissa.

Ihailua tarina herättää tarkoilla kuvauksillaan flipperipeleistä. Suntila tuntee flipperinsä. Novellissa kerrotaan yhden flipperiautomaatin toiminnasta suunnilleen kaikki: mistä saa hyvät pisteet, mikä voi mennä vikaan, montako palloa peli sisältää, mitä ohjaimia pelaajalla on käytössään pelin hallintaan ja millaiset pistelukemat ovat hyviä ja millaiset keskivertoja. Näille kuvauksille omistetaan tarinassa niin paljon aikaa, että täytyy melkein miettiä, ovatko ne vain tuomassa uskottavuutta ja käsinkosketeltavuutta, vai sisältyisikö niihin jonkinlaista symboliikkaa. Brianin ensimmäinen peli nuupahtaa surkeasti, mikä enteilee hänen tarinansa suuntaa novellin lopussa. Hän ja Zatherine pelaavat tiukan, tasavälisen haasteen, jonka Zatherine voittaa nipin napin, mutta Brian saa puhuttua itselleen vielä yhden yrityksen: jos hän voittaa Zatherinen ennätyksen yhdellä ainoalla pallolla, hän saa lähteä toiseen ulottuvuuteen. Brian onnistuu kuin onnistuukin rikkomaan ennätyksen, eikä vain puhtaalla säkällä vaan harjoittelun tuomalla taidolla ja rautaisella keskittymisellä. Flipperissä hän on hyvä, mutta hänen taitonsa eivät sovellu ihmisten käsittelyyn. Lopussa Brian tulee hylätyksi kaikesta flipperiosaamisestaan huolimatta. Sanomana tuntuisi olevan, että videopeliautomaatin asettaminen ihmissuhteiden edelle tulee kostautumaan. Brianin prioriteeteista kielii kohta, jossa hän osuu yhdellä pallolla kaikkiin kolmeentoista ovipaneeliin: “Vain kerran aiemmin hän oli päässyt näin pitkälle, ja silloin paljon pienemmin pistein. Tänään se tapahtuisi. Tämä oli vieläkin parempi päivä kuin se, kun Chloe sai hänen poikuutensa. Pallo valui vasenta lapaa ja lennähti suoraan rahamaattiin.” Brianin naiivia innostusta on huvittavaa seurata, ja onhan koko novelli huumorilla kyllästetty. Vaikka taustalla on synkkiä teemoja – Chloen kärsimät pahoinpitelyt kotonaan, Brianin halu hylätä koko tylsä maailmansa – on novellilla pilke silmäkulmassa, osittain juuri äärimmilleen vedetyn retroilun vuoksi. Novelli on hyväntuulinen ja ilmeikäs ja edustaa Shimo Suntilan tyyliä aika hyvin, vaikkei siinä toisaalta ole hänelle tyypillisiä scifi-elementtejä. Ulottuvuuksien välinen matkailu tapahtuu aika naurettavalla tavalla, syömällä erityinen marja, mikä voisi olla peräisin Futuramasta.

Lainaukset: Shimo Suntila. Flipperikuumetta Coloradossa. Portti 3/16.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s